JOHDANTO

Euroopan neuvoston direktiiviin perustuva Sosiaali- ja Terveysministeriön
asetus (säteilylaki 1142/1998, asetus 423/2000) velvoittaa ionisoivaa säteilyä
käyttävien tutkimusten oikeutuksen arviointiin. Tämä tapahtuu tarkentamalla
tutkimusindikaatioita ja arvioimalla lähetteitä. Esimerkiksi natiiviröntgenkuvausten
vaikutus potilaan hoitoon on usein epävarma ja niitä tehdään liian
tiheästi. Siksi on tutkimuksista tehty lähettämissuosituksia, joista on käyttökelpoisin
Euroopan komission julkaisema Säteilysuojelu 118. Tämän julkaisun
ohjeita ja tietoja, jotka perustuvat tutkittuun näyttöön olemme käyttäneet
hyväksi myös kriteeristöä laadittaessa.

Nyt laadittu kooste keskittyy ei-kiireellisiin tutkimuksiin. Se ei sisällä
tietoja päivystystutkimuksista tai muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta
kiireellisen hoidon määrittelemiseksi tarvittavista tutkimuksista. Syövän
diagnostiikka ja sen hoitoon liittyvät tutkimukset on kiireellisinä lähes kaikki
jätetty pois, samoin harvinaiset tutkimusindikaatiot. Kooste ei näin ollen kata
kaikkea kuvantamista.

Mukana ovat eri kuvantamismenetelmät ja niiden ensisijaista ja toissijaista
käyttöä koskevat suositukset sekä tutkimukseen pääsyn aikasuositukset.
Ryhmittelyä on tehty tarvittaessa myös radiologisten erikoisalojen mukaisesti
(mm. lastenradiologia). Osassa menetelmiä on mukana kooste niistä
lähettämisindikaatiosta, joissa tästä menetelmästä ei katsota olevan hyötyä.
Natiivikuvausten maantieteellinenkin kattavuus on hyvä, eikä tutkimuksiin
pääsyyn ole yleensä merkittävää viivettä. Tämän takia niihin ei ole määritelty
kiireellisyysastetta. Ne ovat mukana oikean kuvantamismenetelmän valinnan
helpottamiseksi. Isotooppitutkimus on melko harvoin ensimmäinen valittava
tutkimusmetodi; näissä suositukset keskittyvät jatkoselvittelytapauksiin.
Taulukoissa on lisänä ohjeellisia lisätietoja ”huomioitavaa”- sarakkeessa.
Ohjeita ovat koonneet ja työstäneet asiaan perehtyneet radiologit eri
puolilta Suomea yhdessä hoitavien kliinikkojen kanssa.
Aineistot on koottu MSExcel-taulukkoon. Tiedon sähköinen levittäminen,
tarkoituksenmukainen ryhmittely ja tietojen mahdollisimman joustava käyttö
ovat näin käyttäjälle helppoja. Taulukot esitetään kuvantamismenetelmien
mukaisesti ryhmiteltynä siten, että kunkin kansion taulukossa on alataulukossa
koottuna erikoisalaan liittyvä kokonaisuus.